Olemme osa Coronariaa

Miksi lapsi ei anna pestä hampaitaan ja miten temppu tehdään?

Olen julkaissut kirjan tällä viikolla. Kirjan nimi on Selvitä lapsiperheen takkutilanteet. Kirjan julkaisun kunniaksi olen tehnyt sarjan haastatteluja, sekä vieraskirjoituksia toisiin blogeihin lapsiperheen arjesta. Yhden näistä kirjoituksista julkaisin proviisori Emilii Doven Healthberry.fi blogissa. Haluan jakaa sen myös täällä Terapeijan blogissa, koska se niin läheisesti liippaa myös minun omaa työtäni. Muihin kirjan julkaisuun liittyviä artikkeleita ja haastatteluja voit käydä tutustumassa osoitteessa www.mammakaveri.fi. Tässä siis olkaapa hyvä: Miksi lapsi ei anna pestä hampaitaan ja miten temppu tehdään: Lapsen hampaiden harjaus tulisi aloittaa heti, kun ensimmäiset hampaat puhkeavat. Hampaita pestään aamuin illoin. Yksinkertainen juttu. Vaan ei aina. Joskus lapsi kieltäytyy hampaiden harjauksesta. Jotkut lapset eivät anna edes koskea suuhun. Tällaisessa tilanteessa vanhempi voi tuntea itsensä aika neuvottomaksi. Pitääkö lapsi pakottaa vai miten suuhygieniaa saadaan ylläpidettyä? Suu on yksityisaluetta Meillä kaikilla on hiukan erilaiset aistituntemukset. Toisille kovat äänet tuottavat ärsytystä, toiset eivät niistä juuri vaivaannu. Toisia hellä kosketus kutittaa, joitakin jopa ärsyttää.  Suun alue on jo lähtökohtaisesti hyvin herkkä. Harva meistä pitää siitä, että kasvoihin tai suuhun kosketaan – varsinkaan ilman lupaa. Joillakin lapsilla suu voi olla hyvin herkkä. Yökkäys-refleksi voi laueta jopa huuliin koskettaessa. Silloin suu on niin sensitiivinen, että hampaiden harjaus tuntuu lapsesta aivan ylivoimaiselta. Lapsen tuntoaistimusta täytyy kunnioittaa. Pakottaminen voi viedä tilannetta vielä huonompaan suuntaan. Nämä merkit, tai osa niistä, viittaavat kosketusyliherkkään lapseen Vauva-aikana ei osannut juoda sekä tuttipullosta että rinnasta. Yökkää helposti kun kosketaan suuhun ja/tai huuliin, joskus jopa vain suuta lähestyessä. Vei leluja suuhun vauva-aikana hyvin vähän. Vauva-aikana ”sihtikurkku” eli pienetkin palaset ruoassa yökötyttivät. Kieltäytyy hampaiden harjauksesta melkein aina. Suuta voi siedättää Jos suu on hyvin herkkä, tuntoa voidaan siedättää vähitellen kestämään hampaiden harjausta. Aluksi voi aloittaa siitä,...

Ota OPT mukaan kuntoutukseen: 5 vinkkiä miten siirrät kurssilla opitut asiat käytännön työhön

Onko sinulla syömisasiakkaita tai vaikeita puhemotoriikka-asiakkaita (suu-huulihalkiot, dyspraksia, dysartria, cp-vamma), joiden kuntoutus mietityttää. Meille tulee paljon kyselyitä siitä, miten Oral Placement Therapy tekniikat, sekä muut kosketukseen perustuvat kuntoutusmuodot (kinesioteippaus, kylmähoidot, vibraatio, faskiahieronnat ym. ym.) saisi kuntoutuskäyttöön tällaisten asiakkaiden kohdalla. Käyty koulutus on ollut innostavaa, mutta arjessa tekniikoiden tekeminen ja käyttöönotto takkuaa. Olemme koonneet tähän 5 vinkkiä, millä itse olemme saaneet tekniikat käyttöömme arjen työhön. Yksi tekniikka kerrallaan Aloita siitä, että arvioit mikä on asiakkaan suurin ongelma. Valitse tähän ongelmaan sopiva ja itsellesi mieluinen tekniikka. Voit aloittaa esimerkiksi saippuakuplilla ja ottaa mukaan vasta myöhemmin muita puhallusta aktivoivia menetelmiä. Aloita yhdestä asiakkaasta Aloita yhteistyökykyisestä asiakkaasta. Asiakkaan lähiympäristön tulee sitoutua mukaan harjoitusten toteuttamisen, joten valitse asiakas myös sen perusteella. Harjoittele tutuillasi Kokeile tekniikoita perheenjäseniisi. Kädentaito ja havainnointikyky kasvaa vain harjoittelun myötä. Opettele hierarkiat ja kriteerit milloin voit siirtyä seuraavaan vaiheeseen Opettele kirjoista oikeat toteutustavat, ja toistojen määrä sekä kesto. Opettele hierarkioiden järjestys. Lisäksi on hyvä katsoa tarkasti mitä vaaditaan kriteerien täyttymiseksi jotta voit siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Kopioi itsellesi hierarkiakartta ja opettele käyttämään sitä Kopioi itsellesi hierarkiakartta vaikka kalenterisi väliin. Kartta toimii hyvänä motivaattorina sekä kuntoutujalle että lähiympäristölle. Karttaa voi käyttää edistyksen seuraamisessa. Lisäksi voit aina palata siihen, jos tuntuu että kuntoutus ei etene. Sieltä löydät mitä muuta voisit kokeilla asiakkaittesi kanssa....

K-äänteen salaisuus selvitetty

Osaatko stabiloida kieliluun taakse ja ylös? Tiesitkö, että tämä taito on /k/-äänteen salaisuus. /k/-äänteessä kieli on saatava taakse ja ylös. Tällöin ensin täytyy stabiloida kieliluu ylös ja taakse. Tämä stabilaatio mahdollistaa kielen lihasten liikkeen, jolloin k-äänne äänne voidaan tuottaa.   Näitä ohjeita, ja paljon muutakin Terapeijan K-äänne päivässä...

Mitä suomen lastenneurologisen yhdistyksen ”lasten ja nuoren hyvä kuntoutus” – suositus ei huomannut?

Olin hyvin otettu siitä, että Suomen Lastenneurologisen Yhdistyksen ”Lasten ja nuoren hyvä kuntoutus” -pamfletissa/suosituksessa oli viite väitöskirjaani. Näin he puhuivat epäsuorasta terapiasta: Näin he siitä puhuivat: ”Koulun alkaessa kuntoutuksen pääpainon tulee vähitellen siirtyä lääkinnällisestä kuntoutuksesta koulun antamalle opetukselliselle kuntoutukselle ja erilaisille vapaa-ajan toiminnoille. Yksilöllisten kuntoutustoimenpiteiden sisällössä ja toteutuksessa on huomioitava niin lääkinnällisen kuin pedagogisen kuntoutuksen tavoitteet, tarpeet sekä toteutumisen edellytykset. Tämä mahdollistuu ohjauksen tai epäsuoran terapian kautta. Siinä vahvistetaan esimerkiksi lapsen arkeen osallistuvien ihmisten kuten vanhempien, opettajien ja avustajien taitoja vastavuoroisesti kommunikoida kehitysvammaisen tai vaikeasti kielihäiriöisen kanssa. Nuorten kuntoutumisessa korostuvat erityisesti itsenäistymiseen ja aktiiviseen osallistumiseen suuntaavat tavoitteet.” (s.3, mä boldasin tuon kohdan, ei ollut virallisessa raportissa boldattuna) Mutta nyt jäi tuntumaan siltä, että jokin osio jäi lastenneurologeilta lukematta väitöskirjastani. Nimittäin se, että epäsuora terapia ei ole todellakaan niin yksinkertaista hommaa. Epäsuorassa terapiassa pyritään muuttamaan lähi-ihmisten toimintatapoja ja rutiineja: esim. käytetään kommunikointikansiota, venytellään arjessa, käytetään apuvälineitä, tehdään asioita jotka tähtäävät yhdessä sovituihin tavoitteisiin. Tämä edellyttää terapeutilta neuvottelutaitoja ja kykyä saada lähi-ihmiset mukaan kokeilemaan erilaisia uusia toimintatapoja. Terapeuttien peruskoulutukseen kuuluu kuitenkin pääosin vain opintoja, jotka valmistavat terapian antamiseen. Jos pääpaino siirtyy epäsuoraan terapiaan, täytyy myös omassa koulutuksessa ryhtyä painottamaan taitoja ohjata yhteisöjä. Yhteisön toimintatapojen muuttaminen ei kuitenkaan ole ihan simppeli juttu. Väitöskirjaani kahlattujen artikkeleiden, sekä oman aineistoni mukaan se voi olla jopa mahdotonta. Lähi-ihmisen toimintaan vaikuttaa terapeutin ohjeiden lisäksi hänen omat arvonsa, asenteensa sekä häntä ympäröivän organisaation, perheen ja yhteiskunnan toimintatavat, arvot ja asenteet. Vaikka yksittäisen ihmisen toimintaa voisikin helposti muuttaa, koko organisaation tai perheen, saatikka yhteiskunnan, mukaan saaminen onkin jo kovin toinen juttu. Ja tämä asia jäi Suomen Lastenneurologiselta Yhdistykseltä huomaamatta. Ja oma mielipiteeni on, että jos tätä asiaa ei huomata, ei ole...

Vuorovaikutusryhmä

Terapeijan Lasten Ryhmäkuntoutusmalli ”TLR” on sovellettu Webster-Strattonin ”Incredible Years” (Ihmeelliset vuodet) menetelmästä. Tämä menetelmä on laadittu mm. niille lapsille, joilla on pulmia sosiaalisissa vuorovaikutussuhteissa ikätovereiden kanssa. Moni ryhmään tulevista lapsista on aiemmin ollut yksilöterapiassa, mutta se ei ole ryhmään pääsyn edellytys. Ryhmän ohjaajina toimivat ”Incredible Years”- koulutuksen käyneet puhe- ja toimintaterapeutti. Ryhmäkertoja toteutetaan 10x syksyllä ja 10x keväällä. Lisäksi ryhmänohjaajat tapaavat myös vanhempia. Lähettävältä taholta ja vanhemmilta saamme kullekin lapselle yksilölliset tavoitteet ja niiden pohjalta laadimme ryhmän tavoitteet. Edellinen kolmen alakouluikäisen lapsen ryhmä kesti kaksi vuotta. Tavoitteenamme oli harjoitella ja vahvistaa erilaisten leikkien, pelien ja tehtävien avulla kaverisuhdetaitoja. Ryhmä kokoontui kerran viikossa 1,5 tunnin ajan. Ryhmän rakenne ja toimintatavat oli ennalta mietitty ja näissä rajoissa lapsilla oli hyvä mahdollisuus vaikuttaa toimintojen sisältöihin. Tapasimme vanhempia erikseen useamman kerran. Lähettävän tahon hoitoneuvotteluja järjestettiin kaksi kertaa vuodessa. Lapset kehittyivät ryhmäkuntoutuksessa asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Ryhmäkuntoutus sai hyvää palautetta sekä perheiltä että lähettävältä taholta. Suurin kiitos näkyi siinä, että lapset itse näkivät muutoksen itsessään ja omassa toiminnassaan. Seuraava ryhmä 7-9- vuotiaille lapsille alkaa syksyllä 2015 Terapiakeskus Terapeijassa. Mukavaa jos kiinnostuitte! Jaana Lagercrantz Toimintaterapeutti 040-5266479 jaana.lagercrantz (at) terapeija.fi Virpi Varpela Puheterapeutti 040-5270535 virpi.varpela (at)...

Mitkä ovat 3 tärkeintä johtolankaa yhteisön ohjaamiseen?

Kirjoittaja toimintaterapeutti Katja Koski Yliopistosta valmistuttuani aloitin puheterapeuttina Kehitysvammaliiton Tikoteekissä ja pian myös ammatinharjoittajana Terapeijassa. Kirkasotsaisena nuorena puheterapeuttina oletin tietysti, että jos minä (asiantuntija ;P ) sanon jotain mitä pitäisi tehdä, tottakai asiakkaan lähiympäristö tottelee ohjeitani. Kuinka väärässä olinkaan! Pian ymmärsin, että asia ei ole lainkaan näin. Muistan erityisesti yhden lapsen, jonka lähiympäristön kanssa olimme sopineet, että ruokailutilanteessa lapselle ei kaadeta vettä jotta lapsi saisi mahdollisuuden pyytää sitä joko eleellä, kuvalla tai viittomalla. Joka kerta kun tapasin lapsen, minun täytyi erikseen huomauttaa lähi-ihmisille, että älkää kaatako vettä lasiin. Koko terapiajakson aikana he eivät harjoitelleet yhdessä asettamaamme tavoitetta, kuin vain silloin kun minä olin paikalla siitä huomauttamassa. Tämä kokemus jätti minut hyvin hämmentyneeksi siitä, mitä oikeastaan minun pitäisi tehdä, jotta lähiympäristö toimisi niinkuin minä toivoin heidän tekevän. Erään erityisen epäonnisen terapiakerran jälkeen olin täysin voimaton. Tuntui täysin turhalta jatkaa enää eteenpäin ja tunsin itseni täysin epäonnistuneeksi. Yliopistokoulutuksessa meille ei oltu puhuttu juurikaan lähi-ihmisten ohjaamisesta tai annettu työkaluja siihen miten auttaa yhteisöjä. Yliopistolta olin kuitenkin oppinut, että voin etsiä tietoa asiasta ja ymmärtää sitä paremmin. Tutkittuani hetken suomalaista koulutustarjontaa huomasin, että valmiita koulutuksia ei tästä aiheesta ollut olemassa. Kehitysvammaliiton Tikoteekissä oli juuri silloin meneillään OIVA-hanke, jonka aineistoa minulle tarjottiin väitöskirjan materiaaliksi, koska olin ilmaissut että olisin kiinnostunut väitöskirjan tekemisestä. Heti OIVA-hankkeeseen tutustuttuani tajusin, että tässä on juuri se materiaali mitä minun kannattaa tutkia, jotta voin ymmärtää paremmin yhteisön ohjaamista. Viime syksynä seitsemän vuoden väitöskirjaprosessini tuli päätökseen. Tässä tekstissäni haluan jakaa teille 3 pääkohtaa, jotka ymmärsin väitöskirjani myötä. Nämä pääkohdat tulen käymään yksityiskohtaisemmin toukokuun alussa pidettävässä koulutuksessaniyhteisön ohjauksesta. Tässä koulutuksessa tulen antamaan myös materiaalia ja kysymyspatteristoja, joiden avulla yhteisön ohjausta on helppo tehdä. 1. Lähi-ihmiset ovat osa...