Olemme osa Coronariaa
Irtokuvakirjan juonesta vahvistusta irtokuvin tuettuun leikkiin

Irtokuvakirjan juonesta vahvistusta irtokuvin tuettuun leikkiin

Kuva Kuvalta –sarjasta löytyy irtokuvakirjoja sekä irtokuvin tuettuja leikkejä, joissa on yhteinen teema. Esimerkiksi Vahva Hinausauto –kirja ja Vahva Hinausauto –leikki pohjautuvat samaan juoneen, ja tukevat siten mainiosti toisiaan. ”Aloittaisinko kirjasta vai leikistä” Voit aloittaa materiaalien käytön lapsen kanssa joko kirjaa lukemalla tai leikkiä leikkimällä. Itse olen valinnut aloittavan materiaalin huomioimalla lapsen taidot, mutta etenkin hänen motivaationsa – sen mikä saa lapsen tikittämään! ”Irtokuvakirjan kautta irtokuvin tuettuun leikkiin” Joskus on hyvä aloittaa lukemalla irtokuvakirjaa. Tällöin aikuisen ja lapsen välisen vuorovaikutuksen rinnalla on vain kirja ja sen irtokuvat. Vuorovaikutteisia irtokuvakirjoja lukiessa kirjan juoni tulee lapselle pikkuhiljaa tutuksi, ja sen myötä myös juonen pienet variaatiot, irtokuvia valitessa ja vaihdellessa. Tämän jälkeen irtokuvin tuettuun leikkiin siirtyminen ja leikin harjoittelu on helpompaa, sillä leikkijällä on jo ajatus siitä, mitä leikissä voisikaan tapahtua! Kuten irtokuvakirjoissa, irtokuvin tuetuissa leikeissä ideana on leikin juonen toistuminen aina samankaltaisena, irtokuvien valinnan mahdollistamin pienin variaatioin. Kun irtokuvin tuetun leikin juoni toistaa vastaavan vuorovaikutteisen irtokuvakirjan juonta, lähtee leikki kivasti liikkeelle ja mahdollistaa muiden asioiden oppimisen leikin rinnalla! ”Irtokuvin tuetun leikin...
Iloiset leikkihetket kielenkehityksen tueksi

Iloiset leikkihetket kielenkehityksen tueksi

Irtokuvat tuovat kielen KuvaKuvalta -sarjan kuvitettuihin leikkeihin. Työskentelen laajasti erilaisten puheterapiakuntoutusta saavien lapsiasiakkaiden kanssa. Mietin monesti, miten saisin kielen leikkeihin etenkin niiden autisminkirjon asiakkaideni kanssa, joilla ei ole puhetta. Leikin juonen tulisi olla yksinkertainen, ja tilanne strukturoitu. Ei myöskään haittaisi, jos sama asia toistuisi leikissä useita kertoja! Samalla kaipasin perinteisiä A4-kokoisia kuvatauluja yksinkertaisempia ja konkreettisempia kuvia leikin ja kielen tueksi, myös puhumattomien tai yksittäisiä sanoja puhuvien lapsiasiakkaideni leikkeihin. Minulle tärkeää oli pitää materiaali pienenä, jotta sekä minä että lapset perheineen ja päiväkotiryhmän opettajineen pystyimme ottamaan ne käyttöömme helposti (enkä myöskään kaivannut valtavaa määrää leikattavia ja laminoitavia kuvakasoja.. 😅) Tästä saivat alkunsa KuvaKuvalta-sarjan irtokuvin tuetut leikit ja ensimmäisenä Eläinleikki! Eläinleikissä yhdistyvät maatilaneläimet sekä perinteinen kauppaleikki. Hevonen ja kana kavereineen pääsevät vuorotellen pyytämään syötävää hedelmä- ja vihanneskauppiaalta. Leikki sisältää ammattilaisen piirtämät selkeät ja värikkäät kuvat, jotka on tehty KuvaKuvalta-sarjaa varten. Leikki on suunniteltu niin, että siihen tarvittavat eläinlelut ja leikkiruuat ovat tutut päiväkodin ja kodin lelulaatikosta, ja jos jokin sattuisi puuttumaan, löytyvät ne useimpien kauppojen leluhyllyiltä. Ruokalelujen osalta voi myös suunnistaa...
KuvaKuvalta-sarjan irtokuvakirjat pysäyttävät ja motivoivat lapsen kirjojen ääreen

KuvaKuvalta-sarjan irtokuvakirjat pysäyttävät ja motivoivat lapsen kirjojen ääreen

Kirjojen lukemisesta ja tarinoiden sekä satujen kuuntelusta nauttivat niin aikuiset kuin lapset! Hyvä juoni koukuttaa meidät kirjan ääreen, ja hauska tarina saa meidät eläytymään sadun tapahtumiin. Vaan entäs jos juoni ei miellytä tai sadun ääreen pysähtyminen ei motivoi? Entäs jos juoni ei avaudu sadun kuulijalle ja tarinan hauskuus ei välity? Tai entäs jos mielikuvitus laukkaa ja lapsi haluaa itse päästä tarinoimaan ja vaikuttamaan sadun sisältöön? Tätä varten olen kehittänyt KuvaKuvalta-sarjaan irtokuvitettuja satukirjoja lapsille. Irtokuvat motivoivat lasta kirjan ääreen KuvaKuvalta-sarjan irtokuvakirjojen aihepiirit vaihtelevat lapsille mieluisista eläimistä aina autoihin ja nukkeleikkeihin. Irtokuvien avulla lapsi pääsee itse muokkaamaan tarinan juonta haluamaansa suuntaan. Aikuisen lukiessa tarinaa ääneen lapselle, saa lapsi samanaikaisesti valita irtokuvien joukosta mieleisensä kuvat, ja asettaa niitä kirjan sivuille tarinan edetessä. Tällainen aktiivinen toiminta ja sen avulla osallistuminen kirjojen lukemiseen motivoi lasta myös pysähtymään kirjan ääreen ja pysymään siinä, monesti silloinkin kun perinteiset kuvakirjat eivät kiinnosta. Irtokuvat tukevat tarinan ymmärtämistä KuvaKuvalta-sarjan kirjojen visuaalinen ilme on pyritty pitämään erittäin rauhallisena. Kun sivuilla on vain muutamia kuvia, lapsen huomio kiinnittyy vain näihin tarinan...
Osa 3. Mistä kaikesta pyöräilyn taito rakentuu?

Osa 3. Mistä kaikesta pyöräilyn taito rakentuu?

Tasapainoilun harjoittelu on pyöräilemään oppimisessa se haastavin, mutta myös palkitsevin osa. Tasapainon ylläpitämistä voi harjoitella erikseen potkupyörällä tai voi siirtyä suoraan harjoittelemaan polkemista ilman apupyöriä. Potkupyörän etu on siinä, että lapsi voi keskittyä vain tasapainon ylläpitämiseen (ja ohjaamiseen) jarruttamisen tapahtuessa laittamalla jalat maahan. Potkupyörän satula on hyvä säätää niin, että lapsi saa helposti molemmat jalkapohjat kokonaan maahan paikallaan seistessään. Näin hän pystyy helposti jarruttamaan sekä potkuttelemaan eteenpäin ikään kuin juoksisi pyörällä istuen. Alussa tasapainon löytymistä voi ohjata tukevalla otteella pitämällä kiinni takista lapaluiden välistä. Tällä tavalla lapsi tuntee, minne painoa tulisi siirtää. Toinen vaihtoehto on ohjata satulan alta, mutta tällöin lapsi tuntee vain pyörän kallistumisen (mikä voi olla pelottavaa). Kaupasta löytyy helpommin 12” potkupyöriä, vaikka myös 16” on saatavilla. Jos potkupyörän löytyminen on haastavaa, voi helposti ja edullisesti tehdä sellaisen itse hankkimalla käytetyn 16” pyörän, josta irrotetaan polkimet, kamat ja keskiö kokonaan. Tämä helpottaa pidemmänkin lapsen harjoittelua. Myöhemmin polkimet voi asentaa takaisin. Kun siirrytään harjoittelemaan tasapainon ylläpitämistä, on se sitten potkupyörällä tai polkien, kannattaa se tehdä rauhallisessa ja turvallisessa...
Osa 2. Mistä kaikesta pyöräilyn taito rakentuu?

Osa 2. Mistä kaikesta pyöräilyn taito rakentuu?

Kun polkeminen sujuu niin hyvin, että siihen ei enää tarvitse keskittyä, on aika siirtyä harjoittelemaan ensin ohjaamisen ja sen jälkeen jarruttamisen taitoa. Lapsen täyttyy nyt harjaantua jakamaan tarkkaavuuttaan polkemisen ja ohjaamisen välillä. Ohjaamista voi harjoitella pihassa olevien luonnollisten esteiden ympäri, pihateitä pitkin, mutta myös ihan sitä varten tehdyillä yksinkertaisilla radoilla. Voit ämpäreillä/kaartioilla/keiloilla merkata neliön, kolmion tai ympyrän ja pyytää lasta ajamaan niiden merkkaamaa reittiä, ensin etäällä merkeistä ja vähitellen mahdollisimman lähellä niitä. Näin ajoreitit vaativat yhä tarkempaa ohjausta ja tiukempia mutkia. Aikuisen vastuulla on kuitenkin aina etukäteen yrittää arvioida, että mutkista ei tule niin tiukkoja, että pyörä voisi niissä kaatua. Suoraan ajamista, ilman jatkuvia ohjaamisen korjausliikkeitä, voi harjoitella ämpäreistä tehdyssä kujassa (jota voi kaventaa taidon karttuessa). Voit myös tehdä ämpäreistä/kaartioista portin, jonka läpi tulee ajaa eri suunnista (porttiakin voi vähitellen kaventaa). Vaikeusastetta voi lisätä keksimällä kirjaimia, joiden muotoja voi ajaa esim. S, U, O, N, I, P, D, L, M jne. Tässä voit merkata kääntämisen kohdan kaartiolla ja alussa voit piirtää reitin hiekkaan, asfaltille katuliidulla, tai merkata reitti esim....
Osa 1. Mistä kaikesta pyöräilyn taito rakentuu?

Osa 1. Mistä kaikesta pyöräilyn taito rakentuu?

Ilman apupyöriä pyöräily on oikeastaan niin vaativa kokonaisuus monenlaisia taitoja, että sen oppiminen on oikeastaan pieni ihme. Ei siis ole kummallista, että moni lapsi ja perhe kaipaavat ohjausta ja ideoita sen taidon opetteluun. Tässä blogissa jaan nyt niitä ideoita ja kokemuksia, joita voi näyttämättä ohjata. Pyöräily koostuu useammasta isosta kokonaisuudesta; pitää oppia polkemaan tasaisesti, pitää oppia ohjaamaan, jarruttamaan sekä ennakoivasti että hätäjarruttamaan ja lisäksi ylläpitämään tasapainoa potkupyörällä/ilman apupyöriä ajaessa. Apupyörillä on hyvä harjoitella sekä tasaista polkemista, ohjaamista ja jarruttamista. Apupyörien poiston jälkeen tarvitsee siis ”vain” oppia tasapainoilemaan. Tasapainoilun voi toki oppia myös potkupyörällä ajaessa, jonka kanssa oppii myös ohjaamaan. Jarruttamisen ja polkemisen oppiminen vaatii kuitenkin polkimet. Polkemisen oppiminen tapahtuu parhaiten tyhjällä, tasaisella, asfalttipintaisella kentällä/pihalla, jossa ei alussa tarvitse pohtia kuin jalkoja. Tahdin laskeminen; yksi-kaksi tai oikea-vasen auttaa usein. Toisten lasten on vaikeampi oppia polkemaan toisella jalalla, jolloin aikuinen voi sanallistaa juuri sen sekunnin, jolloin sillä jalalla pitäisi alkaa polkea. Vaikeinta on usein hetki, jolloin esim. oikean kuuluu lopettaa ja vasemman aloittaa. Aikuinen voi myös avustaa polkemista painamalla lapsen polvesta...
Miten ICF auttaa sinua luomaan tavoitteita terapiallesi?

Miten ICF auttaa sinua luomaan tavoitteita terapiallesi?

Kun asiakas tulee terapiaan, on hyvän kuntoutuskäytännön mukaista asettaa tavoitteita terapialle. Mutta millaisia nämä tavoitteet ovat jos mukaan täytyy ottaa ICF-viitekehys? Kävin Mats Granlundin luennolla Sillalla seminaarissa helmikuussa 2018 ja sain oikein hyvän käsityksen tästä asiasta. Kurkataanpa ICF:n sisälle ja mietitään miten tavoitteita hahmotellaan tämän viitekehyksen puitteissa. Terapiaan tulevan asiakkaan arkea haittaavilla ongelmilla on usein monia eri selityksiä: Kyse voi olla ”ruumiin toiminnosta”. Asiakkaalla saattaa olla vaikka kehitysvamma, joka vaikuttaa oppimiskykyyn. Hänellä saattaa olla myös aistitoimintojen pulmia, näköaisti, kuuloaisti, joillakin tuntoaisti on poikkeava. Tai ”suorituksissa ja osallistumisessa”. Asiakas oppii hitaasti asioita. Hänen on vaikeampi osallistua tavalliseen elämään, käydä kaupassa, saada ystäviä. Ongelma voi olla myös ympäristössä: teknologiassa, ihmisten rakentamissa ympäristöissä, tuessa jota ihminen saa päivittäin, asenteissa tai yhteiskunnan palveluissa. Ongelmat ovat yleensä vyyhtejä: useimmiten osallistumisen ongelmat voidaan selittää suoritusten, ruumiintoimintojen tai ympäristön kautta. Otetaan esimerkkinä vaikka kuvitteellinen Liisa, jolla on kielihäiriö. Se näyttäytyy epäselvänä puheena ja sanavaraston suppeutena. Liisalla on myös kireä kielijänne. Asioista kertominen on vaikeaa, koska tarina hajaantuu. Liisa on päiväkodissa, jossa henkilökunnalla on hyvin vähän resursseja...
Tavoitteenasettelua kolmella tasolla

Tavoitteenasettelua kolmella tasolla

Tavoitteiden kirjaaminen järkeviksi lauseiksi on aina ollut kompastuskiveni. Eteeni on sattunut lapsia joista ei voi arvata mitenkään mitä asioita he voisivat mahdollisesti oppia. Siksi olen ollut turhautunut SMART-tavoitteiden runkoon. Mistä voin tietää että tavoite on realistinen? Riittääkö ajaksi puoli vuotta? Vai meneekö aikaa pidempään?  Kognitiota kun ei voi ennustaa. Yksi omista tavoitteistani on ollut tarkastella ja tehostaa omia työtapojani sekä puheterapeuttina että yrittäjänä. Törmäsin loppuvuodesta Todd Herman nimiseen heppuun joka valmentaa  huippu-urheilijoita. Kuuntelin yhden podcastin, jossa häntä haastateltiin ja koin valaistumisen tavoitteiden asettelun suhteen. Tavoitteet voidaan T. Hermannin mukaan jakaa 3 erilaiseen kategoriaan:  1. ”Outcome goal” eli ”Lopputulematavoite” Nämä ovat yleensä mitattavissa olevia tai ylätason tavoitteita: ”lapsella on 100 uutta sanaa käytössä” ”25 uutta viittomaa” ”Kommunikoi oma-aloitteisesti 90% ajasta ”oppinut /r/ äänteen” ”Tulee kuulluksi omaksi yhteisössään” ”Vuorovaikutustaidot vahvistuvat” ”Lapsi osallistuu silloin tällöin kaverin kanssa leikkiin” ”Lapsi ymmärtää sijaintikäsitteitä” Erityisesti miehet ajattelevat usein näin 😉 Jos keskittyy pelkästään näihin tavoitteisiin, se luo STRESSIÄ, koska et voi olla koskaan varma toteutuuko lopputulemat. Elämässä voi tapahtua jotain todella yllättävää (niinkuin puheterapiaprosessissa usein käy),...
Kuinka kannat kassia niin, että niskasi ei rasitu, hartiat ei jumita ja selkä ei kipeydy

Kuinka kannat kassia niin, että niskasi ei rasitu, hartiat ei jumita ja selkä ei kipeydy

Kuinka kannat kassia niin, että niskasi ei rasitu, hartiat ei jumita ja selkä ei kipeydy Tapahtumia elävästä liikuvan terapeutin elämästä: Olin lopettamassa terapiaa koululla ja oli jo kiire seuraavaan paikkaan. Vettä satoi kaatamalla. Terapialaukku ei suostunut enää sulkeutumaan, kun yritin epätoivoisesti vetää vetskaria kiinni lähtiessäni koululta. Hartia ylös, hihna olalle ja toinen käsi yrittää pitää laukun suuta kiinni. Olkahihna luiskahtelee alas. Lisään kallistuskulmaa, jotta laukku pysyy kasassa. Onnistun vielä avaamaan auton oven yhdellä kädellä. Ruttaan kassin takapenkille ja päätän, että tänään käyn ostamassa järkevämmän terapiakassin. Nämä tekijät ovat tärkeitä, kun valitset uuden kassin: Lastaa tavarat yhden sijasta kahteen kassiin. Jaat taakan molemmille käsille, jolloin asentosi pysyy symmetrisenä ja ryhdikkäänä. Reppu on vaihtoehdoista paras. Sen paino ei saisi olla yli 15% omasta painostasi. Suurempi paino on riskitekijä selkäkivuille ja ryhtimuutoksille (Haselgrove ym. 2008) Muista että laukkusi on melkoinen bakteeripesä: se lojuu koulujen lattioilla, auton penkillä, sitä räpeltää joskus asiakkaat ja sinä. Pese ja desinfioi laukkua säännöllisesti. Satsaa laatuun, valitse kassi jossa on hyvä ja vedenpitävä pohja. Vältä kapeaa olkahihnaa, se...