Olemme osa Coronariaa

Miksi lapsi ei anna pestä hampaitaan ja miten temppu tehdään?

Olen julkaissut kirjan tällä viikolla. Kirjan nimi on Selvitä lapsiperheen takkutilanteet. Kirjan julkaisun kunniaksi olen tehnyt sarjan haastatteluja, sekä vieraskirjoituksia toisiin blogeihin lapsiperheen arjesta.

Yhden näistä kirjoituksista julkaisin proviisori Emilii Doven Healthberry.fi blogissa. Haluan jakaa sen myös täällä Terapeijan blogissa, koska se niin läheisesti liippaa myös minun omaa työtäni. Muihin kirjan julkaisuun liittyviä artikkeleita ja haastatteluja voit käydä tutustumassa osoitteessa www.mammakaveri.fi.

Tässä siis olkaapa hyvä: Miksi lapsi ei anna pestä hampaitaan ja miten temppu tehdään:

Lapsen hampaiden harjaus tulisi aloittaa heti, kun ensimmäiset hampaat puhkeavat. Hampaita pestään aamuin illoin. Yksinkertainen juttu. Vaan ei aina. Joskus lapsi kieltäytyy hampaiden harjauksesta. Jotkut lapset eivät anna edes koskea suuhun. Tällaisessa tilanteessa vanhempi voi tuntea itsensä aika neuvottomaksi. Pitääkö lapsi pakottaa vai miten suuhygieniaa saadaan ylläpidettyä?

Suu on yksityisaluetta

Meillä kaikilla on hiukan erilaiset aistituntemukset. Toisille kovat äänet tuottavat ärsytystä, toiset eivät niistä juuri vaivaannu. Toisia hellä kosketus kutittaa, joitakin jopa ärsyttää.  Suun alue on jo lähtökohtaisesti hyvin herkkä. Harva meistä pitää siitä, että kasvoihin tai suuhun kosketaan – varsinkaan ilman lupaa.
Joillakin lapsilla suu voi olla hyvin herkkä. Yökkäys-refleksi voi laueta jopa huuliin koskettaessa. Silloin suu on niin sensitiivinen, että hampaiden harjaus tuntuu lapsesta aivan ylivoimaiselta. Lapsen tuntoaistimusta täytyy kunnioittaa. Pakottaminen voi viedä tilannetta vielä huonompaan suuntaan.

Nämä merkit, tai osa niistä, viittaavat kosketusyliherkkään lapseen

  • Vauva-aikana ei osannut juoda sekä tuttipullosta että rinnasta.
  • Yökkää helposti kun kosketaan suuhun ja/tai huuliin, joskus jopa vain suuta lähestyessä.
  • Vei leluja suuhun vauva-aikana hyvin vähän.
  • Vauva-aikana ”sihtikurkku” eli pienetkin palaset ruoassa yökötyttivät.
  • Kieltäytyy hampaiden harjauksesta melkein aina.

Suuta voi siedättää

Jos suu on hyvin herkkä, tuntoa voidaan siedättää vähitellen kestämään hampaiden harjausta. Aluksi voi aloittaa siitä, että hieroo lapsen kädet, olkapäät ja posket sekä huulet. Tuntemuksen antaminen aloitetaan siis suuta kauempaa, helpommin siedettävistä kohdista.

Sitten voi viedä lapsen oman etusormen suuhun ja pyöräyttää sillä ikeniä ja poskia sisäpuolelta. Lasta kannattaa kehua vuolaasti, kun hän antaa tehdä näin.
Kun lapsi sietää omaa sormeaan, voi lapsen suuhun seuraavaksi laittaa oman sormensa, jossa on kumihanska. Toki voit käyttää myös pelkkää sormeasi, mutta kumihanska on hygieenisempi.  Ensin aloitetaan taas käsistä, olkapäistä, poskista ja huulista. On huono idea mennä suoraan lapsen suuhun, vaan lapsen tulee antaa totutella kosketukseen. Sitten voi hieroa lapsen posket sisältä ja pyöräyttää sormella ikenien ympäri. Kehut auttavat ja lasta voi myös palkita yhteistyöstä.

Lapsen on todennäköisesti helpompi sietää jämäkkää ja napakkaa kosketusta kuin ”hipsuttelua”. Jämäkässä, mutta ei rajussa, otteessa suun syvätuntoreseptorit aktivoituvat eikä kosketus tunnu kutittavalta tai ärsyttävältä.
Omasta sormesta voi edetä sormihammasharjaan samoilla periaatteilla: ensin kädet, posket, huulet ja sitten vasta suuhun. Sormihammasharjan jälkeen jatketaan tavalliseen hammasharjaan. Sormihammasharjoja myydään mm. apteekeissa ja verkkokaupoissa.

Pyri harjaamaan yhdellä vedolla. Kun saat lapsen suuhun hammasharjan, pyri harjaamaan ylähampaiden ulkopuolet ilman että tuot hammasharjan pois suusta. Tee samoin alahampaille ja hampaiden sisäpuolelle. Tämä ärsyttää lapsen suuta mahdollisimman vähän. Ote on edelleen napakka.

Yksi asia kerrallaan

Siedättämisessä kannattaa pitää periaate: yksi asia kerrallaan. Aloitat ensin lapsen sormen kanssa, ja kun hän sietää sitä, voit laittaa sormen päähän hammastahnaa. Älä siis aloita sormen ja hammastahnan kanssa yhtä aikaa. Tällöin lapsi voi tottua vähitellen suuhun koskettamiseen ja sen jälkeen vasta hammastahnan makuun.
Vaikka sinua hermostuttaa, älä hermostu.

Ota tavoitteeksi pienet askeleet. Ensimmäinen tavoite on, että saat laittaa oman sormesi lapsen suuhun. Sen jälkeen sormihammasharjan. Lopullinen tavoitteesi on hampaiden kokonainen harjaus. Voi kestää viikkoja ennen kuin pääset harjaamaan lapsen suuta harjalla. Pitkäjänteinen työ tuo kuitenkin tuloksia. Älä lannistu!

Palkitse ja kannusta lastasi runsaasti. Tee hänelle selväksi, että tämä on asia, jota harjoitellaan ja josta ei luisteta, mutta ole samalla positiivinen ja kannustava.

Lisää vinkkejä siihen, miten motivoida lapsi harjoittelemaan hampaiden harjausta löytyy kirjastani ”Selvitä lapsiperheen takkutilanteet”.

Teksti: Katja Koski, , fil. toht., syömiseen ja herkkiin suihin erikoistunut puhetrapeutti