Olemme osa Coronariaa

Mitkä ovat 3 tärkeintä johtolankaa yhteisön ohjaamiseen?

Kirjoittaja toimintaterapeutti Katja Koski

Yliopistosta valmistuttuani aloitin puheterapeuttina Kehitysvammaliiton Tikoteekissä ja pian myös ammatinharjoittajana Terapeijassa. Kirkasotsaisena nuorena puheterapeuttina oletin tietysti, että jos minä (asiantuntija ;P ) sanon jotain mitä pitäisi tehdä, tottakai asiakkaan lähiympäristö tottelee ohjeitani. Kuinka väärässä olinkaan! Pian ymmärsin, että asia ei ole lainkaan näin. Muistan erityisesti yhden lapsen, jonka lähiympäristön kanssa olimme sopineet, että ruokailutilanteessa lapselle ei kaadeta vettä jotta lapsi saisi mahdollisuuden pyytää sitä joko eleellä, kuvalla tai viittomalla. Joka kerta kun tapasin lapsen, minun täytyi erikseen huomauttaa lähi-ihmisille, että älkää kaatako vettä lasiin. Koko terapiajakson aikana he eivät harjoitelleet yhdessä asettamaamme tavoitetta, kuin vain silloin kun minä olin paikalla siitä huomauttamassa. Tämä kokemus jätti minut hyvin hämmentyneeksi siitä, mitä oikeastaan minun pitäisi tehdä, jotta lähiympäristö toimisi niinkuin minä toivoin heidän tekevän.

Erään erityisen epäonnisen terapiakerran jälkeen olin täysin voimaton. Tuntui täysin turhalta jatkaa enää eteenpäin ja tunsin itseni täysin epäonnistuneeksi. Yliopistokoulutuksessa meille ei oltu puhuttu juurikaan lähi-ihmisten ohjaamisesta tai annettu työkaluja siihen miten auttaa yhteisöjä. Yliopistolta olin kuitenkin oppinut, että voin etsiä tietoa asiasta ja ymmärtää sitä paremmin. Tutkittuani hetken suomalaista koulutustarjontaa huomasin, että valmiita koulutuksia ei tästä aiheesta ollut olemassa.

Kehitysvammaliiton Tikoteekissä oli juuri silloin meneillään OIVA-hanke, jonka aineistoa minulle tarjottiin väitöskirjan materiaaliksi, koska olin ilmaissut että olisin kiinnostunut väitöskirjan tekemisestä. Heti OIVA-hankkeeseen tutustuttuani tajusin, että tässä on juuri se materiaali mitä minun kannattaa tutkia, jotta voin ymmärtää paremmin yhteisön ohjaamista. Viime syksynä seitsemän vuoden väitöskirjaprosessini tuli päätökseen.

indirect_speech_pieni
Tässä tekstissäni haluan jakaa teille 3 pääkohtaa, jotka ymmärsin väitöskirjani myötä.

Nämä pääkohdat tulen käymään yksityiskohtaisemmin toukokuun alussa pidettävässä koulutuksessaniyhteisön ohjauksesta. Tässä koulutuksessa tulen antamaan myös materiaalia ja kysymyspatteristoja, joiden avulla yhteisön ohjausta on helppo tehdä.

1. Lähi-ihmiset ovat osa yhteisöään ja yhteisöt ovat osa yhteiskuntaa

Lähi-ihmisen toimintaan vaikuttaa häntä ympäröivä yhteisö, esimerkiksi päiväkodin työyhteisö tai suku ja perhe. Yhteisö on taas osa yhteiskuntaa. Yhteiskunnan normit ja asenteet vaikuttavat siihen miten yhteisöt toimivat. Tällaisen ihmisen kasvua ja kehitystä kuvaavaan ajattelumallin on kehittänyt Urie Bronfenbrenner. Hänen mallinsa perustuu sosiokonstruktiivisen oppimiskäsitykseen, jossa ajatellaan että yksilö kehittyy vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Ihmisten toimintaa tai toimimattomuutta täytyy siis tarkastella eri tasoilla: yksilön ja lähi ihmisen, yhteisön ja lähi-ihmisen kautta sekä yhteiskunnan ja yhteisön vuorovaikuksen kautta. Koulutuksessa tätä teoreettista viitekehystä tarkastellaan tarkemmin. Voit lukea tarkemmin tästä teoriasta myös väitöskirjastani, joka löytyy Helsingin yliopiston e-thesis palvelusta.

Suurin oivallukseni oli siis tämä: jos haluan muuttaa lähi-ihmisen toimintamalleja, minun on tarkasteltava hänen yhteisönsä ja koko yhteiskunnan toimintaa! Kun ymmärsin tämän, pystyin muuttamaan omaa työskentelytapaani ja sitä myötä lähi-ihmisten toimintaa.

2. Lähi-ihmisen ajattelumallit ja asenteet vaikuttavat siihen miten hän toimii

Väitöskirjassani haastateltavana olleet lähi-ihmiseet kertoivat, että heidän ajatusmaailmansa oli muuttunut. Tämä oli muuttanut myös heidän käyttäytymistään.

Tänä päivänä, kun kohtaan lähi-ihmisiä, keskityn taitojen lisäksi lähi-ihmisten asenteisiin ja ajatusmalleihin. Koulutuksessa puhumme tarkemmin asenteista ja niiden muuttamisesta. Tähän minulla on hyviä eväitä sosiaalipsykologian opinnoistani, joita tein väitöskirjani pakollisiin opintoihin liittyen.

3. Lähi-ihmisen yhteisö vaikuttaa hänen tapaansa toimia

Kolmas suurin oivallus väitöskirjastani oli, että lähi ihmisen käyttäytymiseen vaikuttaa hyvin voimakkaasti hänen ympärillään oleva yhteisö, perhe tai organisaatio. Kaikilla perheillä ja organisaatioilla on ikioma tapansa toimia ja nämä tavat tuovat ne rakenteet missä lähin ihminen toteuttaa omaa toimintaansa. Lähi-ihminen kuten päiväkodin työntekijä ei voi muuttaa toimintaansa ellei päiväkodin johtaja anna työntekijälle siihen mahdollisuutta. Kahden lapsen kokemuksella tiedän, että on hyvin erilaista olla yhden kuin kahden lapsen vanhempi, saatikka jos lapsia on enemmän. Usean lapsen yksinhuoltaja on erilaisessa tilanteessa yksilapsisen kahden vanhemman perheeseen verrattuna.

Kun ohjaan yhteisöjä, teen aina selväksi organisaation johdolle (esimerkiksi päiväkodin johtaja) missä puheterapia on menossa. Olen huomannut huomattavasti parempia tuloksia lähi-ihmisten sitoutumisessa, kun organisaatio on tietoinen terapian tavoitteista. Koulutuksessa tarjoan sekä sopimusmallin että kysymyspatteriston joiden avulla saat organisaation mukaan terapiaan.

Tässä on sinulle kolme tärkeintä oivallustani väitöskirjatyöstäni. Toivottavasti tämä juttuni auttoi sinua eteenpäin, kun kohtaat haastavan yhteisön!

Yhteisön ohjaaminen voi olla yksinkertaista, jos on oikeat työvälineet! Jos haluat oppia näistä lisää niin nyt sinulla on siihen ainutlaatuinen mahdollisuus. Tule ihmeessä toukokuun koulutukseeni mukaan, siellä on vielä muutama paikka vapaana!

Ilmoittautumaan pääset tästä linkistä.

Jos toukokuun ajankohta on sinulle mahdoton, ilmottaudu tästä odotuslistallemme ja saan lähetettyä sinulle tiedon kun seuraava yhteisön ohjaus -koulutuksen päivämäärä on päätetty!