Osa 3. Mistä kaikesta pyöräilyn taito rakentuu?

Tasapainoilun harjoittelu on pyöräilemään oppimisessa se haastavin, mutta myös palkitsevin osa.
Tasapainon ylläpitämistä voi harjoitella erikseen potkupyörällä tai voi siirtyä suoraan harjoittelemaan polkemista ilman apupyöriä.

Potkupyörän etu on siinä, että lapsi voi keskittyä vain tasapainon ylläpitämiseen (ja ohjaamiseen) jarruttamisen tapahtuessa laittamalla jalat maahan. Potkupyörän satula on hyvä säätää niin, että lapsi saa helposti molemmat jalkapohjat kokonaan maahan paikallaan seistessään. Näin hän pystyy helposti jarruttamaan sekä potkuttelemaan eteenpäin ikään kuin juoksisi pyörällä istuen. Alussa tasapainon löytymistä voi ohjata tukevalla otteella pitämällä kiinni takista lapaluiden välistä. Tällä tavalla lapsi tuntee, minne painoa tulisi siirtää. Toinen vaihtoehto on ohjata satulan alta, mutta tällöin lapsi tuntee vain pyörän kallistumisen (mikä voi olla pelottavaa). Kaupasta löytyy helpommin 12” potkupyöriä, vaikka myös 16” on saatavilla. Jos potkupyörän löytyminen on haastavaa, voi helposti ja edullisesti tehdä sellaisen itse hankkimalla käytetyn 16” pyörän, josta irrotetaan polkimet, kamat ja keskiö kokonaan. Tämä helpottaa pidemmänkin lapsen harjoittelua. Myöhemmin polkimet voi asentaa takaisin.

Kun siirrytään harjoittelemaan tasapainon ylläpitämistä, on se sitten potkupyörällä tai polkien, kannattaa se tehdä rauhallisessa ja turvallisessa paikassa. Ensimmäiseksi harjoitteluhetkeksi kannattaa valita hetki, jolloin sekä lapsi että aikuinen ovat hyvällä mielellä. Mukaan voi varata juotavaa ja evästä, koska molemmille tulee varmasti hiki. Aikuinen kävelee alussa vieressä varmistaen lapsen tasapainoilun, jolloin lapselle jää turvallinen kokemus ”hei tältä se tuntuu”. Vauhtia tulee olla niin paljon, että pyörä ei kaadu. Pelkkää vauhdin sietämistä pitää välillä harjoitella.

Jos lapsi herkemmin kallistuu toiselle puolelle, esim. puolieron takia, on aikuisen parempi olla sillä puolella, minne lapsi EI muuten tuo painoa. Vaihtoehtoisesti voidaan harjoitella hetken niin, että apupyörä otetaan pois vahvemmalta puolelta, mutta jätetään vielä haastavammalle puolelle. Näin lapsi kokee tarvetta harjoitella painon siirtämistä sille puolelle, jossa on tuki.

Viimeistään tässä vaiheessa on hyvä ottaa työntökahva pois, koska kahvan paino vaikeuttaa usein tasapainon ylläpitämistä. Sama koskee turvaviiriä harjoitteluvaiheessa. Myöhemmin sen voi hyvin laittaa takaisin. Lievä alamäki helpottaa usein sekä lapsen että aikuisen työtä. Vauhdin noustessa riittävästi tasapaino löytyy helpommin. Etenkin polkiessa joutuu tekemään vähemmän työtä ja voi keskittyä tasapainoiluun. Mikäli lapsi pelkää kaatumista kovasti, voidaan kokeilla ensimmäisiä irti päästämisiä lievässä alamäessä nurmikolla. Ei ole välttämättä helppoa löytää riittävän tasaista ja hyvin leikattua nurmikkoa, mutta tällainen alusta toimii.

Harjoittelua on hyvä jaksottaa, esim. ”harjoitellaan 3 kertaa ja sitten tauko”. Tätä vaihetta harjoitellessa kannattaa harjoitella usein, mutta vähemmän kerrallaan. Näin hetki, jolloin voi päästää irti, tulee nopeammin lapsen oppiessa polkemaan itse.
Tästä siirrytään sitten turvallisesti ympäristössä liikkumisen ja liikennesääntöjen opetteluun.
 

Ote irtoaa – ja lapsi kokee valtavaa oppimisen riemua. Osaan ihan itse!

 

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *